maanantai 19. helmikuuta 2007

Päiväkirjasta 19.2.2007



19.2.07 Kuunsirppi Vittulanjänkhällä

Herään aamukuselle 5:50. Pakkasta on -28 C ja sisällä lämmintä vain 10 astetta. En lämmitä takkaa koska odotan nuohoojaa. Menen takaisin sänkyyn sisävaatteissa. Nukahdan heräten uudelleen seitsemältä. Ehdin tehdä aamutoimet, kun nuohooja Lasse tulee yhdeksältä. Tyhjennän takan tuhkasta. Lasse kiipeää katolle nuohoamaan piippua paukkupakkasessa. Sisällä Lasse rassaa 2,5 metrisellä vaijerisudilla luukkujen kautta hormeja. Nokea kertyy täysi pöntöllinen. Rupatellessamme selviää, että Lassen isäkin on ollut nokikolari. Tytär tekee nykyisin nuohoushommia Lassen kanssa. He eivät oikein tykkää sähkö- ja kaukolämmön lisääntymisestä, mutta uskovat, että nuohoojallekin leipää riittää koska puutakkoja, uuneja ja kiukaita rakennetaan edelleen.


Lassen lähdettyä lämmitän takan kunnolla. Syön ja kirjoitan päiväkirjaa, kunnes akku loppuu. Käyn kaupassa ostamassa lohikeittotarpeet. Ryhdyn lämmittämään rantasaunaa hyvissä ajoin. Otan vettä käsipumpulla pilkkikairalla tehdystä reiästä ja kannan kahdella ämpärillä molempiin saunoihin ja keittiöön.

Käyn ennen saunaan menoa hiihtolenkillä. Palaan melko pian takaisin viiman ja liian vähäisen vaatetuksen takia. Suksetkaan eivät luista ja viima koillisesta on tukkinut ladun osittain. Nostan sukset saunan seinälle ja lähden juoksulenkille. Hölkkään huopatossuilla Valtentielle ja takaisin. Tiukkaa tekee mahan takia. Rankinta hiihtämisessäkin on juuri monojen jalkaan saaminen. Mutta vatsa alkoi lenkin jälkeen toimia.

Heitän häkälöylyt. Saunan siintyessä juttelen äitini kansa puhelimessa. Hän muistelee kuinka he (sisarukset) olivat eläneet äidinisän luona Pihlajakankaalla. Ukko, joka oli tuolloin jo vanha ja sairas, ei kyennyt juuri tytöistä huolehtimaan, vaikka hänet oli määrätty holhoojaksi. Ukko sai syytinkinä päivittäin litran maitoa ja vähän jauhoja. Rauha ei muista olivatko jauhot köyhäinapua vai syytinkiä. Rauha on ollut silloin niin pieni, ettei ole ymmärtänyt virallisia asioita eikä ilmeisesti vieläkään tiedä kuinka hänen isänsä pakkohuutokauppa on mennyt. Vieno, vanhin sisaruksista kuoli varhain. Hän joutui varmaankin tuolloin kaikkein kovimmalle.

Puhelun jälkeen saunon pari tuntia lauteilla makaillen, mietiskellen ja lämmöstä nauttien kylmän päivän päälle. Kävellen narskuvassa pakkaslumessa katsellen kuun sirppiä, joka roikkuu alhaalla Pajalassa Vittulanjänkhän päällä. Tähdet tuikkivat, pakkanen kiristyy, mutta mökissä on lämmin. Myöhemmin illalla noudan jäälle unohtuneen vesipumpun. Hyh, kylmä viima koillisesta kirpaisee järvellä. Repäisen kiinni jäätyneen pumpun mukaani. Jätän sen saunalle sulamaan ja kiiruhdan sisälle. Kyllä ihminen on avuton vähissä vaatteissa pakkasella. Ihmettelen voiko todella selvitä -30 asteen pakkasessa kaivamalla lumeen suojan, niin kuin olen kuullut. Laitan keitettyyn maitoon kuumaa kaakaota iltapalaksi.