19.2.07 Kuunsirppi Vittulanjänkhällä
Herään aamukuselle 5:50. Pakkasta on -28 C ja
sisällä lämmintä vain 10 astetta. En lämmitä takkaa koska odotan nuohoojaa.
Menen takaisin sänkyyn sisävaatteissa. Nukahdan heräten uudelleen seitsemältä.
Ehdin tehdä aamutoimet, kun nuohooja Lasse tulee yhdeksältä.
Tyhjennän takan tuhkasta. Lasse kiipeää katolle nuohoamaan piippua
paukkupakkasessa. Sisällä Lasse rassaa 2,5 metrisellä vaijerisudilla luukkujen
kautta hormeja. Nokea kertyy täysi pöntöllinen. Rupatellessamme selviää, että
Lassen isäkin on ollut nokikolari. Tytär tekee nykyisin nuohoushommia Lassen
kanssa. He eivät oikein tykkää sähkö- ja kaukolämmön lisääntymisestä, mutta
uskovat, että nuohoojallekin leipää riittää koska puutakkoja, uuneja ja
kiukaita rakennetaan edelleen.
Lassen lähdettyä lämmitän takan kunnolla. Syön ja
kirjoitan päiväkirjaa, kunnes akku loppuu. Käyn kaupassa ostamassa
lohikeittotarpeet. Ryhdyn
lämmittämään rantasaunaa hyvissä ajoin. Otan vettä käsipumpulla pilkkikairalla
tehdystä reiästä ja kannan kahdella ämpärillä molempiin saunoihin ja keittiöön.
Käyn ennen saunaan menoa hiihtolenkillä. Palaan
melko pian takaisin viiman ja liian vähäisen vaatetuksen takia. Suksetkaan
eivät luista ja viima koillisesta on tukkinut ladun osittain. Nostan sukset
saunan seinälle ja lähden juoksulenkille. Hölkkään huopatossuilla Valtentielle
ja takaisin. Tiukkaa tekee mahan takia. Rankinta hiihtämisessäkin on juuri
monojen jalkaan saaminen. Mutta vatsa alkoi lenkin jälkeen toimia.
Heitän häkälöylyt. Saunan siintyessä juttelen äitini
kansa puhelimessa. Hän muistelee kuinka he (sisarukset) olivat eläneet
äidinisän luona Pihlajakankaalla. Ukko, joka oli tuolloin jo vanha ja
sairas, ei kyennyt juuri tytöistä huolehtimaan, vaikka hänet oli määrätty
holhoojaksi. Ukko sai syytinkinä päivittäin litran maitoa ja vähän jauhoja.
Rauha ei muista olivatko jauhot köyhäinapua vai syytinkiä. Rauha on ollut
silloin niin pieni, ettei ole ymmärtänyt virallisia asioita eikä ilmeisesti
vieläkään tiedä kuinka hänen isänsä pakkohuutokauppa
on mennyt. Vieno, vanhin sisaruksista kuoli varhain. Hän joutui varmaankin
tuolloin kaikkein kovimmalle.
Puhelun jälkeen saunon pari tuntia lauteilla makaillen,
mietiskellen ja lämmöstä nauttien kylmän päivän päälle. Kävellen narskuvassa
pakkaslumessa katsellen kuun sirppiä, joka roikkuu alhaalla Pajalassa Vittulanjänkhän
päällä. Tähdet tuikkivat, pakkanen kiristyy, mutta mökissä on lämmin. Myöhemmin
illalla noudan jäälle unohtuneen vesipumpun. Hyh, kylmä viima
koillisesta kirpaisee järvellä. Repäisen kiinni jäätyneen pumpun mukaani. Jätän sen
saunalle sulamaan ja kiiruhdan sisälle. Kyllä ihminen on avuton vähissä
vaatteissa pakkasella. Ihmettelen voiko todella selvitä -30 asteen pakkasessa
kaivamalla lumeen suojan, niin kuin olen kuullut. Laitan keitettyyn maitoon
kuumaa kaakaota iltapalaksi.