Pilkillä

Pilkkireissu Kyynelvuonolle 25.4. – 2.5.2007

25.4.07 Inarille lähtö

Luen lehdestä, että Sorsapuistossa on nähty jo sinisorsan poikue. Takapihalla näen pensaiden silmujen avautuneen tänään, kauan odotettuna lähtöpäivänä Kyynelvuonon jäille. Pakkailen ja katson netistä Inarin ennustetta: pilviseltä ja viileältä näyttää. Tuskin saadaan tällä reissulla viime kevään kaltaista hellettä. Erkki hakee kahdeksan aikoihin junalle. Asemaravintola Semaforissa istuskellessa ei uskoisi, että olemme kalaan lähdössä. Puolentoista tunnin odotus nuorison seassa on rasittavaa.

26.5.07 Taas matkalla pohjoiseen

Aamulla tilaan Matin kanssa Rovaniemen asemalta tutuksi tulleen kaurapuuron sillä aikaa, kun Erkki hakee Audin autovaunusta. Aamupuuro vahvistaa. En ole muutenkaan niin väsynyt kuin edellisellä reissulla. Matka jatkuu Audilla Sodankylään.

Käymme ostamassa kärpäsentoukat Nesteen huoltamolta, josta tiedämme niitä löytyvän loppukeväästäkin. Seuraavaksi poikkeamme Ivaloon tarkistamaan kelkka-asiaa, jota Seppo on hoitanut. Alamme huolestua Ivaloa lähestyessämme, kun emme saa kelkan vuokraajaan yhteyttä. Olemme epävarmoja siitä onko hän järjestänyt kelkan ja reen Partakkoon valmiiksi ja jos on, niin mistä sen noutaisimme.

Soitamme Sepolle, joka ajelee käsivarren suunnalta Ivaloa kohden, ja sovitaan tapaamisesta Siidaan. Seppokin yrittää tavoittaa kelkanvuokraajaa tuloksetta. Hän neuvoo käymään Ivalon Auto Oy:ssä, josta voisimme tiedustella asiaa liikkeen omistajan veljeltä.

Liikkeeseen saavuttuamme kyselemme mistä löydämme kelkan ja kuka on sitä luovuttamassa. Kaveri ei tiedä asiasta mitään, mutta aikansa soiteltuaan hän kertoo, että voimme noutaa kelkan Partakon koululta Jounilta.

Liikkeestä saamme tyhjät gallonat bensaa varten ja ostamme myös tarvittavan öljyn. Ostamme ruokaa Ivalosta. Syömme Essolla ja sen jälkeen jatkamme Inariin. Siidassa tapaamme Sepon ja hänen kaverinsa, jotka ovat saapuneet etelästä lentäen.

Paikallinen taksi on kuljettamassa Sepon porukkaa Utsjoelle jollekin pilkkijärvelle. Kättelemme kaverit ja juomme munkkikahvit. Sepon tarkoituksena on liittyä meidän porukkaan sunnuntaina. Matin pitäisi noutaa hänet Partakosta. Jatkammekin Siidasta Partakkoon poikkeamatta edes Kaamasen Kievarissa.

Keli on kuiva ja Inarin jää näyttää turvalliselta. Partakoon saapuessamme silmäilemme mistä löydämme koulun. Se löytyy matkailuyrityksen kyltin kautta. Lakkautettu koulu palvelee nyt matkailua. Soitan Jounille, joka saapastelee kohta paikalle.

Mutta ihmeissään on Jounikin. Eipä ole hänellekään kukaan kertonut, että mikä kelkka pitäisi antaa. Liikkeestä vaan soitettiin ja pyydettiin antamaan Tampereen miehille joku kelkka. Koulun vieressä on kolme huonokuntoisen näköistä kelkkaa, josta ensimmäisestä on ohjaussarvet irti. Toinen ei lähde käyntiin, mutta kolmas kaiketi on jokseenkin kunnossa. Muuta ei enää tarjolla olekaan.

Jonin mukaan kaikki uudemmat ovat Ivalossa, josta ne olisi pitänyt ottaa mukaan. Muistamme Sepon maininneen, että kelkan vuokraaja saattoi olla melkoisen tuiterissa puhelimessa silloin, kun hän oli kelkan vuokraamisesta sopinut.

Tuntuu huteralta lähteä liikkeelle yhdellä epävarmalla moottorikelkalla. Huolestunut on Jounikin ja epäilee pärjäämistämme kelkan kanssa pitkällä reissulla erämaassa. Mutta huomatessaan kuinka tottuneesti lastaamme rekeä lähtökuntoon, hän toteaa, ettei me taideta ollakaan mitään ”pikkukenkämiehiä.”

Ylpistyn noista sanoista niin, että levittelen alimmaista pressua vieläkin touhukkaammin. Lastaamme tavarat pressun päälle keulaan ja käännämme pressun loppuosan niiden päälle. Sidomme köydellä ristiin tiukaksi paketiksi. Reen jälkipäähän heitämme porontaljan, jonka päälle Erkin kanssa asetumme peräkkäin Matin ryhtyessä kuskiksi.

Vaikka emme mitään ”pikkukenkämiehiä” olisikaan, olemme 60–70 kymppisiä ukkoja kuitenkin. Tämä tosiasia paljastuu pian liikkeelle lähettyämme. Tällä kertaa on selvittävä ilman Metso Pekan tai jonkun muun opastusta.

Varmuuden vuoksi kierrämme melko kaukaa selän kautta, ettei eksyttäisi vuonojen suulla oleviin lahdekkeisiin, saarien välisiin salmiin tai sulapaikkoihin. Onneksi mukanamme on hyvä kartta, johon oli merkitty myös veneilyä varten tarkoitetut opastimet ja kummelit. Niiden mukaan ja Erkin navigointitaitojen avulla lähestymme Kyynelvuonoa vähin erin.

Jäällä kelkka kulkee hyvin eikä sohjoakaan vielä ole. Lopuksi juutumme kuitenkin saunarannassa pehmeään lumeen. Hankikanto on pehmentynyt. Näyttää siltä, ettei kelkalla uskaltaisi liikkua muualla kuin jäällä. Puramme kamppeet pirttiin. Laitan lämmintä kuppia iltapalaksi. Nukkumaan könytessäni pyydän Matilta buranaa, kun pakottaa niin eturauhasta; en juo kuitenkaan lähteestä kauhasta vaan Lidlin vesipullosta. Nukun kammarin puolella kavereiden jäädessä tupaan.

27.4.07 Harri apajalla

Hyvin nukutun yön jälkeen herään Matin puuron keittoon. Virittelemme vehkeitämme ja lähdemme kalaan ennen puolta päivää; ensiksi lähimmälle karikolle. Kairaan reiän ja saan porukan ensimmäisen kalan alle minuutissa. Se on noin puolikiloinen harjus ja perään tulee pian toinen pienempi. Matti poraa viereen ja pilkkii myös pienemmän. Erkkikin pilkkii ensimmäisen kalansa sillä aikaa, kun kävelen jo Matin kanssa vastarannan karikkoja kohden. Perkaan äskeiset kalat lumisohjossa kavereita odotellessani.

Vastarannalla puronsuulla poraan reiän Matin viereen. Melko pian Matti ja Erkki vetävät yhtä aikaa komeat harrit. Erkkiä onnistaa parhaiten. Karien välissä alle metrin matalassa liikkuu nyt komeita harreja. Erkin suurin 1160 g ja Matin 860 g. Käydään tekemässä tulet karikon taakse niemeen. Tulistelemme takkuisten vuonopetäjien katveessa tulelta suojaa hakien. Käristämme makkarat tervastulilla. Kahvivehkeet unohtuivat. Takapuoli kastuu kivellä istuskellessa, joten palaan pian jäälle. Tuiskuttaa lunta. Vuono peittyy jälleen puuromaiseen harmauteen.

Nököllä olleeseen on tarttunut tauon aikana puolikiloinen harjus. Saan toisen samanlaisen heti perään. Matti kävelee tulilta lumituiskun aikana mökille. Istun Erkin kanssa selkä tuulta ja tuiskua vasten. Lumisade muuttuu rännäksi ja sitten sää selkenee.  Kairaan useita reikiä, joista nousee vain yksi harri. Erkki pilkkii vielä muutaman, ainakin kaksi tauon jälkeen.

Palaan Erkin kanssa etummaisen karikon kautta mökille. Selkenee hetkeksi ja aurinkokin näyttäytyy pari tuntia. Otan lampaanpaistin takasta. Syömme itsemme päivälepoon kypsiksi. Paistia jää vielä toiseksi kerraksi. Levättyämme käsittelemme kalat.

Kaikkiaan pilkimme ensimmäisenä päivänä harjuksia toistakymmentä kappaletta ja yhden ahven.  Ne ovat komeita kutuharreja kuten viime keväänäkin. Erkin suomustettua kalat ulkona lajittelen sisällä keittokalat erilleen, pari suurinta suolakalaksi ja loput fileoin paistettaviksi. Matti irrottaa fileoiduista kylkiruodot, myös ahvenesta. Homma sujuu häneltä kätevämmin. Keitän perkeistä liemen keittoa varten huomiseksi. Päivän saaliin käsittelyssä kuluukin ilta. Illalla sää kylmenee, sataa taas räntää ja lunta. Menen nukkumaan kymmenen jälkeen.

28.4.07 Ruijan mies kyläilee

Herään neljän aikoihin kavereiden kalisteluun ja nurkan takana käyntiin. Käyn itsekin ulkona, mutta nukahdan uudelleen. Herään kahdeksalta syömään Matin keittämää kaurapuuroa. Yhdeksältä lähdemme kelkalla Koppasaaren matalikolle. Kelkan käynnistyminen vähän takkuilee.

En lähde kovin innostuneena Koppasaarelle koska en ole aiemminkaan saanut täältä juuri mitään. Matti vetelee neljä mukavan kokoista harria ja on tyytyväisen näköinen. Erkkikin nostaa pari kalaa, mutta minulla ei taaskaan tapahtumia. Kokeilen syvältä rantakallion vierestä rautua, mutta ei sielläkään mitään.

Matti poimittua minut rekeen ja käymme Koppasaaren päässä. Sieltäkään emme saa muuta kuin pohjoistuulta. Tuuli kääntyy koillisesta pohjoiseen, mutta tänään ei sada räntää kuten eilen. Viimeksi sain täältä matikan.

Palaamme mökille keittämään harrisoppaa. Paloittelen eilen peratut kalat kattilaan ja perkeistä keitettyyn liemeen. Kalojen pehmettyä kaadan liemen toiseen kattilaan ja laitan kalat pöydälle voipaperin päälle. Nostan aamulla kuoritut ja pilkotut perunat kattilaan liemeen kypsymään.

Perkaan sillä aikaa voipaperin päällä olevat harrin palat. Leikkaan sipulin ja laitan kattilaan. Lisään pippurin ja suolan. Perunoiden ollessa lähes pehmeitä laitan kalat perunoiden päälle ja melkein heti voipalat perään. Hetken hiljaa kannen alla kypsyttyä laitan lopuksi hienonnetun tillin keiton päälle. Sammutan tulen ja jätän keiton tekeytymään 20 minuutiksi kansi päällä.

Tämä onkin tuskallisin vaihe, kun on kova nälkä ja herkullinen tuoksu sumuilee ympärillä. Syömme itsemme jokseenkin läkähdyksiin. Keitto ruisleivän kera on niin maukasta, ettei pysty lopettamaan. Kellahdamme päiväunille ennen ilta- pilkintää ja saunan lämmitystä.

Päiväunet keskeyttää pihaan torhaltava moottorikelkka. Sisään astuu naapuri, joka kätellen esittäytyy Oivaksi. Istahdettuaan hän kertoilee vuonolle tulostaan ja naukkailee pullostaan. Oiva rupeaa kertomaan aiemmasta elämästään tällä paikalla. Keitän kahvit ja raatimme vuonon alkuperäisen asukkaan kanssa sitten pitkän keväisen iltapäivän tiiman.

Oivan lähdettyä kannan saunaan vedet jäältä. Erkki tulee perässä ja kohta Mattikin, joka alkaa etsiä lumen alta pataa harjustensa savustamiseksi. Matti on luvannut tuoda savustettua harjusta vaimolleen. Pataa ei heti löydy. Lähdemme kelkalla vastarannan karikoille. Tuulee. Eiliset reiät ovat hukassa. Matti nostaa kohta yhden. Oiva tulee kelkallaan. Hän neuvoo puronsuulle, josta ovat ennen keväisin verkottaneet harjusta.

Menen lähemmäs rantaa puronsuulle päin, mutta en aivan suulle, joka saattaa olla sula. Asetun puron edustalle, jossa Oivan mukaan on mutapohja. Ensimmäisen reiän kairattuani huomaan, ettei vettä ole kuin jokunen kymmenen senttiä. Oiva kairaa lähemmäs puroa. Siirryn lähemmäs Oivaa arvellen siinä olevan hiukan syvempää, mutta on yhtä matalaa. Pilkin aluksi jäällä kyljelläni lätkää vahtien.

Vettä on n. 40 - 60 cm jään ja pohjan välissä. Nousen istumaan, jolloin on helpompi toimia jos harri iskee. Joku nykäisee raskaan tuntuisesti morria; siima vaan notkahtaa, kun yritän nostaa. Pari kertaa näpäytetään lätkää. Ylempään koukkuun otetaan, mutta alemman siima estänee tarttumisen. Vaihdan pystypilkin, jota väristellessä harri iskee. Oiva tulee viereen juttelemaan. Kala irtoaa pilkistä reiässä.

Oiva menee rannalle laittamaan tervastulet. Matti tulee kelkalla viereeni katsomaan.  Laitan kirkkaamman isokoukkuisen pystypilkin ja saan sillä päivän ensimmäisen harjukseni juuri, kun olen laittamassa sitä nökölle mennäkseni tulille lämmittelemään. Lähden Matin kanssa Oivan luo tulistelemaan. Kotvan kuluttua tulee Erkkikin. Kyselen Oivalta muinaisesta elämänmenosta vuonolla. Tervastuli palaa riehakkaasti pohjoisen puhurissa. Katselemme tulta hetken ja ajattelen tätä lyhyttä hetkeä, välähdystä katoavaisuudessa.

Keräämme kamppeet jäältä ja ajamme saunalle. Saunaa lämmitettäessä Matti etsii pataa lumesta ja löytääkin sen lopulta Erkin kanssa. Perkaan kalani. Kaverit jäävät saunalle, kun menen lämmittämään kalasoppaa ja lammaspataa. Syötyämme tiskaan ja siivoilen. Erkki ja Matti saunovat ensin. Matti käy sanomassa Oivalle, että hän voisi tulla minun kanssa saunaan. Oiva tuleekin luokseni.

Viivyn Oivan kanssa saunassa pitkään; hänellä on puhuttavaa. Epäilen puhumisen terapeuttisia hyötyjä (kuningas alkoholi), mutta minua kiinnostavat Oivan kokemukset elämästä vuonoilla ja Ruijassa. Ensin häntä puhuu siitä mikä on ahdistanut täällä ja miksi hän tulee vieläkin tänne huutamaan. Kuulimmeko huutoa viime yönä, hän kysyy.

Oiva kuvailee lapsuuttaan kuten kansakoulua Partakossa asuntolassa asuen, poronhoitoa, Norjaan töihin menoa, tyttökaveria Ylöjärvellä ja myöhempää elämäänsä Norjassa. Muistelemme välillä äskettäin auto-onnettomuudessa kuollutta Urpoa suurella myötätunnolla. Oivan lähteminen maailmalle yksin, vuonolta vuotavalla veneellä, koskettaa ja palauttaa mieleen muistoja omastakin maailmalle lähdöstä.

29.4.07 Sunnuntai vuonolla

Herään, kun kaverit ovat jalkeilla viiden jälkeen ja käyvät nurkan takana. En jaksa ryömiä vielä makuupussista kuselle. Jatkan nukkumista puoli kahdeksaan, jolloin Erkki ja Matti ovat uudelleen äänessä. Huomaan heidän vakavista ilmeistään, että jotain on tapahtunut. Tajuan sen heti ulos vilkaistessani: lumimyrsky.

Jäälle ei ole menemistä. Sepon pitäisi tulla tänään, mutta häneen ei saada yhteyttä. Matti keittää aamupuuron ja minä kahvit. Leikkaan suolaharria pöytään. Aamun iloksi myrskyn peuhatessa syömme kelpo aamiaisen radion nuoruusvuosien iskelmämusiikin säestyksellä. Iloiset humpat ja kaihoisat tangot tuntuivat kotoisilta erämaan tuvassa.

Makailemme ja odotamme. Muistissa vilahtaa katkelmia nuoruuden tanssilavoilta kesäyön hämyssä. Sitten jostain syystä mietin millaisia ihmisiä ja minkälaista elämäntapaa lienee ollut Ruotsin suomalaismetsissä 1500–luvulta alkaen? Erämaat ja metsät kiehtovat suomalaista.

Lumisateen tauottua Erkki käy jäällä soittamassa Sepolle saaden lyhyen katkeilevan yhteyden. Seppo on elämänsä lumimyrskyssä ja ilmoittaa, että tässä tilanteessa hänen on parempi ajaa Tampereelle. Makailen kammarissa Katri-Helenan ensimmäisiä 60 luvun hittejä kuunnellen. Pojatkin kuuntelevat tuvassa tai nukkuvat.

Muistelen eilistä keskustelua Oivan ensimmäisestä työpaikasta kalatehtaalla Skipsfordissa palautellen samalla mieliin Samuli Paulaharjun kertomuksista Ruijan saarilta ja rannoilta. Oivalle, Ruijan suomalaisten jälkeläiselle ja Ruijan asukkaalle, joka on käynyt armeijan merivoimissa Turussa ja naisissa Ylöjärvellä, tämä on kuitenkin tavallista elämää. Minulla siihen liittyy ulkopuolisen eksotiikkaa. Paistan sitten marinoituja broileripihvejä.

Haen Matin syömään saunalta. Hän savustaa padassa harreja vaimolleen. Tuuli on heittänyt padan kertaalleen nurin. Syötyäni lähden Erkin kanssa ahkiolla vastarannan karikolle Matin jatkaessa savustusta. Istahdan samalle reiälle, jossa eilen viimeksi pilkin ainokaisen kalani. Nyt nulpautan jäälle heti pikkuharrin ja perään isomman (760 g) ja vielä kolmannen. Tämän jälkeen ei tulekaan mitään. Erkki saa muutaman, joista suurin 940 g. Kairailen reikiä lisää tuloksetta.

Matti noutaa meidät kelkalla iltapäiväkahville ja lämmittelemään. Tuuli on edelleen myrskyisää nostatellen lumipyörteitä vuonoa pitkin. Kahvin jälkeen lähdemme Keinojärvelle jättiahvenia pilkkimään.

Aurinkokin pilkahtaa puolipilviseltä taivaalta reilun tunnin mieltä lämmittävästi, mutta kalasta ei merkkiäkään. Pällistelen muuten vaan auringossa vapaa nykien. Siirrymme toiseen päähän saaren luo, jossa on syvää. Taivas tummenee äkisti, tuuli voimistuu ja tulee lumikuuro. Keräämme kamppeet. Palaamme vuonoon. Pilvet taas rakoilevat ja sade taukoaa. Menemme rannalle tulistelemaan ja paistamaan makkarat.

Tuuli tyyntyy. Palaamme tulilta iltapilkille takarannan puronsuun rei’ille. Matti ottaa harrin omituisella tavalla. Tulee painava tärppi ja kala on kiinni. Matti vetää sitä ylös huikaten, että nyt on suuri. Juoksen kameran kanssa paikalle. Harri on jo reiässä, kun siima katkeaa. Matilta pääsee ärräpäitä enkä voi olla siihen yhtymättä.

Kuvakin komeasta kalasta jää saamatta. Painan laukaisinta juuri, kun harrin olisi pitänyt putkahtaa reiästä jäälle, mutta siima katkeaa.  Palaan reiälleni Matin käydessä repullaan ja toisella reiällä. Kun hän palaa äskeiselle paikalle, en ole uskoa korviani. Harri on vielä reiässä! Harpon taas Matin luo ja kurkistan reikään.

Totta, siinähän se on jumissa suu auki.  Matti katsoo sen näköisenä, että mitä nyt tehdään.

– Laita peukalo suuhun ja nosta ylös, sanon.

Matti työntää käden avantoon ja saa peukalon kalan suuhun ja siitä saman tien vonkaleen jäälle. Vonkale se melkein onkin, 1260 g ehdottomasti suurin tähän mennessä. Läimäytän Mattia olalle ja naureskellen. Mattikin on yhtä myhäilyä. Innostun tästä tapahtumasta pilkkimään innokkaammin ja ripottelemaan pilkkejä nököllekin sinne tänne.

30.04.07 Kyyneljärvi ja Keinojärvi

Aamulla porukalla tuumaillaan mihin lähdettäisiin. Ajetaan kelkalla Kyyneljärvelle sulapaikkojen kautta. Reitti on vaativa. Helpompaa olisi ajaa Keinojärven kautta. Karttakin unohtui matkasta. Erkin kanssa olimme tutkineet karttaa, joten tiesimme sijaintimme, kun pysähdymme pilkkimään Kyyneljärven alapäähän sulan reunalle. Erkki saa pari pikkuharria, muut eivät mitään.

Jatkamme matkaa pitkää, paikoin kapeaa, saarten ja lahdekkeiden pirstomaa Kyyneljärveä lähes puoliväliin saakka. Matti pysäyttää kelkan tuulelta suojaiseen poukamaan. Poraan aluksi pari reikää. Pitkästyn, kun ei mitään tapahdu. Matilla tapahtuu äänestä päätellen. Ensin ehdotan taimenta? Sitten katoaa Erkiltä lätkä.

Taas iskee Matilla painavasti ja hän alkaa vetää ylös. Se ei tule, vaan makaa jään alla reiän suulla vatsapuoli ylöspäin. Matti pyytää avuksi. Otan pitkävartisen nostokoukun ja yritän hivuttaa sen kalan alle kidusten kohdalta. Vaaleat kidukset täyttävät reiän ja kala näyttää nelikiloiselta hauelta. Se räväyttää kuitenkin irti nostokoukun koskettaessa.

Siinä meni Matin paras lätkä ja kala; eikä haukea enää saatu ylös vaikka Matti ja Erkki yrittivät pyytää sitä iskukoukullakin. Käydään vielä edempänä. Pilkin syvältä, mutta tuloksetta. Takaisinpäin tullessa löydämme sopivan tulentekopaikan rinteestä, josta lumet ovat sulaneet ja maakin on kuivaa.

Matti löytää tervaksia ja tekee tulet sillä aikaa, kun Erkin kanssa kairaamme reiät ja laitamme pilkit nökölle. Paistelemme makkaroita. Olen jotenkin alakuloisessa mielenvireessä. Yritän parantaa mielialaani, jossa avuksi tulee puolipilviseltä taivaalta kirkkaasti paistava aurinko. Makailemme rinteessä jonkun aikaa auringon lämmittäessä mukavasti.

Tässä kohtaa hankimme reissun rusketukset.  Pysähdymme palatessa haukipaikassa yrittäen pyydystää hauen ja Matin lempilätkän takaisin. Se ei onnistu. Minä poraan lisää reikiä kunnes lähdemme. Palaamme Keinojärven kautta mikä reitti oli helpompi ja nopeampi. Pysähdymme eiliseen ahvenpaikkaan.

Olen vieläkin skeptinen saaliin suhteen enkä kovin innostunut yrittämäänkään. Porattuani lisäreikiä käy lätkän perässä roikkuvaan matoon ahven. Se tulee syvältä, saan lapata siimaa enemmän. Ahven ei ole mikään pikkusintti, mutta ei sellainen jättiahvenkaan, jollaisia pojat kehuvat aikaisemmin saaneensa. Järveä on nähtävästi verkotettu koska sitä ei tule jäälle entiseen malliin. Nytkin saatiin vain tämä yksi.

Kämpälle palattuamme laitan puikulat tulelle jättäen kiehautuksen jälkeen pehmenemää. Paistan valmiiksi peratun harrin ja loput harrin mädit sekä lämmitän eilen paistetut harri -fileet syötäväksi. Syömme itsemme lähes pakahduksiin. Täytyykin levätä ennen perinteistä puuntekohommaa.

Levon jälkeen otan moottorisahan ja ryhdyn katkomaan isäntämme puukasaa. Matti työntelee tuoretta mänty- ja koivurankaa eteeni ja Erkki pilkkoo niitä. Sahaan Matin kanssa molempien liitereiden edessä olevat puut ja Erkki pilkkoo toisen pölkkykasan kokonaan. Jätämme ne ulos kuivumaan.

Pienen tauon jälkeen lähdemme iltapilkille. Matti tekee lettutaikinan valmiiksi. Menemme taas vastarannan karikoille. Etsin eilen kadottamaani pilkkirasiaa tuloksetta (löytyi myöhemmin repun sivutaskusta). Saan melkein heti lähes kilon harrin, joka jää iltapilkkimme ainokaiseksi Erkin pikkuharria lukuun ottamatta.

Tuntuu siltä, että asemakalat on näiltä kohdilta pilkitty pois. Siksi kiertelen alueen reunoilla ahkerasti kairaten ja kalaa etsien, mutta sielläkin tuloksetta. Palaamme yhdeksän jälkeen mökille syömään Matin maukkaita lettuja. Syömme itsemme tyrmään.

1.5.07 Vappu Inarilla

Heräämme ennen seitsemää ja lähden viimeisenä päivänä varhain liikkeelle. Otan puhelimen jäälle, josta saa illalla kirjoitetut viestitkin lähtemään. Kävelen pilkkireppu selässä lähimmän karin luo. Lumisade on sakeaa ja uusi lumi niin valkoista, etten löydä vanhoja reikiä.

Luulen löytäväni yhden, jota ryhdyn avaamaan kairalla. Poraan kiveen ennen kuin tajuan, etten ole edes oikean karin luona! Kaira meni täysin v..ksi, mistä harmistun todella. Etsin vanhoja reikiä ettei tarvitsisi kairata tylsällä terällä uusia. Pojat tulevat kelkalla jäälle ennen kuin löydän yhtäkään reikää. Ajamme eiliselle paikalle.

Pilkin heti kolme harria peräkkäin, joista pari on puolikiloisia. Peratessa puukko lipsahtaa peukaloon aiheuttaen vuotavan haavan. Tuulen suunta on kääntynyt yöllä pohjoisesta kaakkoon ja sataa lunta eikä tule kalaa. Siirrymme lauantaisille reille. Poraan Erkin kairalla pari reikää, joista toiseen jätän rautulätkän pyyntöön. Palaan hetken kuluttua katsomaan nökölle jätettyä. Nykiessäni käsin siimasta tunnen näpsäisyn ja sitten raskaan nykäisyn, johon teen vastaiskun ja kala on kiinni. Nostan jäälle 760 g harrin, mikä piristää hieman, varsinkin kun kavereilla ei ollut mitään.

Vuorostaan alkaa Erkkiä lykästää. Hän vetää samasta reiästä useita. Matti puolestaan taiteilee jäälle kauan kaivatun matikan reiästä, jossa oma lätkäni oli aiemmin kiinni kiven välissä. Myöhemmin Matti onkii pari harria aamuiselta paikalta. Poraan vielä Erkin kanssa pari kolme reikää näiden paikkojen väliin, mutta enää ei onnista. Palatessamme Matti laittaa yhden iskukoukun Markun verkkopaikalle. Siivoamme kämpän lähtökuntoon ja saunomme. Oiva on lähtenyt.

2.5.07 Lähtö vuonolta

Nousemme varttia vaille viisi syömään aamupalaa tähteistä. Siivottuani pöydän ja pakattuani rinkan haen kalani rekeen lastattavaksi. Kettu perkele! Se tulee väkisinkin mieleen ensimmäisenä, kun huomaan ettei kalakassi olekaan kinoksessa paikassa, johon sen laitoin. On vain tyhjä kolo?

Haen lapion ja kaivan lunta tuloksetta. Käyn sanomassa kavereillekin, että kalani ovat hävinneet. He eivät meinaa uskoa ja tulevat katsomaan, mutta kaloja ei löydy. Surnun kettuja muistellen kannan kamppeita rekeen. Vuonna 2004 Surnussa kettu vei melkein puolet rautusaaliista.

Havahdun, kun Erkki talsii talon takaa kalakassia roikottaen. Siinähän on Matin harjukset! Selviää, että Matti on illalla pakannut vahingoissa minun harrit kassiinsa. Virhe korjataan: Matti saa omansa ja minä omani, eikä ketut.

Kelkkamatka takaisinpäin sujuu parissa tunnissa. Saavumme Partakkoon klo 8:30 ajettuamme suorempaa reittiä. Soitan Jounille matkalta ja hän on meitä vastassa kahvin kanssa. Vaihdetaan pikkukenkävaatteisiin koulun alakerrassa. Siirrettyämme tavarat Audiin, kiittelemme Jounia ja jätämme täyden bensiinigallonan öljyineen hänelle. Ostan Inarin K-marketista kylmälaukun ja kylmäkalleja kaloja varten. Kalamme mahtuvat justiinsa sinne.