Riimittelyä

yksivärinen maailma
loputtoman harmaa
metsä ja järvenselkä
istun pilkillä
joulukuu

jäinen usva
ja hiljaisuus
usvan takaa
kysytään
olenko valmis

Aloitan
Minulta ei mitään puutu, mutta
taistelen epäaitoutta ja roolinvetoa vastaan,
känsiä, syyliä ja näppylöitä vastaan,
hemmottelua ja mielistelyä vastaan,
liian varhaista pissahätää vastaan,
kärsimisen pelkoa vastaan,
kyynisyyttä ja sileäpintaisuutta vastaan,
ärtymistä ja pahatapaisuutta vastaan,
kaikkea pelkoa vastaan,
vastatuulta vastaan,
ja niin edelleen.
Aloitan itsestäni,
etten koe itseäni avuttomaksi,
etten jää maailman valtarakenteiden
ja hullujen ja narsististen hallitsijoiden vangiksi,
ja että vapautuisin myös omasta vankilastani.

illan pimetessä
tuo kalsea möhkäle
houkuttelee meitä
romanttiseksi
arkiseksi

Aamu tuli

ja talitiaiset.

Missä viipyy sade? 

Närhi tuli kylään

arkisissa vaatteissaan,
mutta saako hän väriä
siipiinsä aamupakkasesta,
kun juon aamukahvia? 

Haudalla

Syksyn taivasta vasten
kumpuilee Pallas
ystävä hiljainen
Purossa virtaa
pelkkää pimeää
ystävä lähtenyt
Ei pajuja
tällä haudalla
silti alakuloista

Yksin

Puhallan hiillokseen, joka
kipunoi ääneti.
Sataa räntää -
fall show up
eikä ketään vierelläin. 

Yöllä

Keskellä yötä
tyyny puhuu
korva ei kuule,
vaan mieli,
kevyesti hengittävä.
Se kysyy:
Miksi en lue Shakespearea
vaan Sahakespearesta.

Kevätruno alkutalveen kytösavun aukeilta mailta

Pelaamme palloa pellolla
Kusiaisperän lapset
On lämmin keväinen ilta.
Kukaan ei soisi sen päättyvän. 

Huussi

Ulkohuussi on mukavampi pakkasella
minullekin,
epikurolaiselle nautiskelijalle;
eikä se aiheuta riippuvuutta.
Napapiirin yläpuolella,
mikäli en tuijota omaan napaani,
näen varjon muuttuvan valoksi
paremmin kuin missään muualla

Hiihtelen kaupungin laidalla

sen kedon poikki, jonka
valkovuokot valloittavat.
Pysähdyn.
Odotanko siihen asti, että
näkisin kevään ja kuulisin
peipposen visertävän?
Höpsis!
Eikö aikuisella miehellä
ole parempaa tekemistä?
Ei ole.
Nyt ei ole teon eikä
tanssin aika.
On vain tämä aika.

 

Äijä

Tyven illanhämy.
Pakkasessa suoraan
nousee savu ja jänkhäkuuset
kahottavat jäisinä.
Asialliset ihmiset
menevät ja touhuavat.
Mökkiinsä honkautunut äijä
källistelee oloissaan.

 

Selkeä ajatus aamuna,
ruohon tuoksu, hipaisu tuulen.
Vanhuus tulee, niin luulen,
puun takaa haamuna.

Onko mitään
Onko mitään virkistävää vivahdetta, kukkasta koreaa
maan korvessa, joka sateessa viruu.
Onko mitään elollista liikkuvaista,
kätkössä naavaisten oksain riippuvaisten, joista vesi liruu.
Onko tuntoa jalassa, joka sammalten märkyyttä mäskää.
Onko valoa, joka usvat vaarojen laiteilta karkottaa.

Lapsena katselin vanhaa koivua luullen
tuulen yöllä nukkuvan tuulenpesissä.
Ja vieläkin olen liian nuori tietääkseni,
että se on aivan totta.
Pelkään myös toisten näkevän
kuinka leijun ilmassa, ja huutavan:
"Tule alas Jukka. Mene asiaan!"
Hyvänen aika kuinka tuota pelkäänkin!