lauantai 21. heinäkuuta 2007

Uijajoki



21.7.07 Uijajoki

Sissien surassa aamulla.
Nukun unirästejä kosteassa ja viileässä teltassa. Pojat touhuilevat herätessäni jo leirihommissa. Olotila on nukutun yön jälkeen huomattavasti pirteämpi. ”Sallan sissin” roihutulet ovat kuivattaneet illalla kastuneita kamppeitani, joita levittelen edelleen kuivumaan aamun tuulessa. Syön aamiaista ja touhuilen kamppeitteni kanssa kuunnellen Lassin tarinointia Vasaran Antista, joka oli säntillinen mies. Lähdemme yhdeltätoista ylöspäin Uija- ja Puussajokien haaraan, johon pystyttämme laavun ja syömme


Lähden mato-ongelle Uijan haarasta. Rovaniemen perhomies ja Sallan suoraviivainen matospesialisti etenevät Puussajoella. Reijo touhuaa laavun edessä suvannolla, mutta pian hän tulee Riston kanssa perääni Uijalle. Sitten he menevät ohitseni ylävirtaan. Reijolla on mato ja Risto näyttää heittävän virveliä. Liikun heidän perässä pitkään vapaani totutellen.


Uijajokea heinäkuussa
Melko pian tartutan erään pikkuniskan peilistä taimenen, mikä motivoi jo kummasti. Eilinen alavireisyys saa piristysruiskeen. Seuraavan suvannon niskalta viskaan puolikiloisen harrin rannalle. Harreja tulee jatkossakin. Yksi tartuttaa siiman oksiin, josta onnistun saamaan sen pajusta katkaistulla haarakepillä käsiini.  Kiskaistuani harrin kalan rannalle, on selvitettävä siima. Se on niin sotkussa, että se on katkaistava ja koukku sidottava uudelleen. Sitten kalastan pari pienempää ja yhden karkuutan.


Kaulamättäikkö ja pajupensaikko on rannassa niin vaikeaa, että välillä on kierreltävä ulompaa. Löydän edellä kulkeneiden kavereitteni nuotion hiillokset, mutta ääntä ei kuulu. Mietin, että ovatko jatkaneet tästä ylemmäs vai palanneet leiriin tai kävelleet kannaksen yli Puussajoen puolelle? Jatkan ylöspäin enkä näe enää kavereiden jälkiä. Harrit pienenevät. Joki kapenee ja onki tarttuu tuon tuostakin vastarannan puihin. Hölmöyttäni en hoksaa lyhentää vapaa ja taidan jo väsähtääkin. Kyllästyn ja lähden takaisin ylempää poropolkuja seuraillen.
 

Takaisinpaluu tuntuu tuskastuttavan pitkältä vaikka aluksi on kovaa maata ja poronpolkuja apuna. Sitten joudun saatanalliseen vittikkoon ja mättäikköön! Pääsen sieltä välillä kovemmalle ja kaarran oikeaan Puussajoen puolelle, josta lähestyn leiriä. Kuulen Reijon vislauksen tullessani Puussajoen puolelta kahluupaikalle. Pojat makailevat laavulla. Sissit ovat lähteneet sillä aikaa jättäen rantaan vuoleskellun nuolen osoittamaan suuntaa. Syön ja alan pakata lähtökuntoon.


Jutaaminen jänkän läpi puhalluttaa.
Takaisinpaluusta tulee rankka. Hyllyvää suota ei voi välttää alussa eikä aivan lopussakaan vaikka pyrimme kiertämään kovimpia maita myöten. Hilloja ei näy missään. Ensimmäinen tauko on poroaidalla, jonka alitamme. Kovempia maapaikkoja on puoli välissä ja loppupuolella. Ensimmäisen kovan maan kohdalla istahdan Reijon viereen kivelle huohottaen levähtämään ja tarkistamaan suuntaa (kuva lopussa). Seuraavan jakson jälkeen turvaudun urheilujuomaan. Ennen Koihkalanvaaran lapetta tulee ehkä reissun rankin pätkä


Tulemme sitten purolle, jossa juomme ja huilaamme. Jatkamme vaaralla Kurkkion polun yli. Vaaran lappeelta alkava lasku Lätäsenolle tuntuu yllättävän pitkältä. Tulemme ylhäältä viimeiselle upottavalle jängälle ja siitä jokirantaan parisataa metriä veneen yläpuolelle. Pojat noutavat veneen. Hiki alla, kylmä yö päällä. Teen merkkitulet ja kaivan rinkasta lisää vaatetta. Perämoottori hiukan reistailee, mutta olen helpottunut päästessämme takkuisellakin vauhdilla mökille. 

 
Molemmat sissit ovat päässeet perille ja ovat höyleinä vastassa: ”Menkää heti saunaan, me puramme veneen.” Tottelen kehotusta mielelläni. Sauna on hiukan jäätynyt, joten heitä pökköä pesään, jotta saadaan hiki. Risto saa hien pikemmin, minulla ja Reijolla sen tulo viipyy. Poikien peseydyttyä ja lähdettyä laskeudun alas pesulle. Liukastun vasemmalle kyljelleni lattialle. Oikeaan pikkuvarpaaseen ja käteen sattuu. Saunan perään puran lopen väsyneenä rinkkaa ja laitan vaatteita kuivumaan. Ruoka ei maistu.


Nousen yläpetille, jossa Risto ja Reijo jo yrittävät nukkua kuumuudessa. Tulee kärsimysten yö. Vaikka olo on lopen uupunut, ei liian kuumassa kämpässä saa unta. Kone käy ylikierroksilla. Kestää puolitoista tuntia ennen kuin olo alkaa tasoittua. Unijuomaa nauttineet sissit kuorsaavat alapetillä. Joskus aamuyöstä on viileämpää, jolloin urvahdan minäkin.