Tammukkapurolla elokuussa

Otin jo illalla onkivehkeet esille. Pakkaan repun aamulla nautittuani ensin kaikessa rauhassa vaniljajugurttia lakkahillon ja mustikoiden kanssa sekä ruisleipää savustetun siian kera. Tarkoituksena on lähteä viimeisen kerran tammukkaan tänä kesänä ennen kuin rauhoitus alkaa.

Laitan reppuun makkarapaketin ja ostan kaupasta mennessäni pannukahvia tulistelua varten. Kaikki ei suju kuitenkaan suunnitelmien mukaan. Pysäköin tammukkapuron törmään hirvikämpän alapuolelle. Päätän aluksi käväistä tien alapuolella katsastamassa onko kaloja ollenkaan. Mikäli kalaa ei kummemmin tule, kerkiäisin käydä saajoissa puron alkupäässä.

Jätän repun ja tammukkaonkeni autoon arvellen kerkiäväni hyvinkin katsastaa tuon alapuolen ennen kuin tulee nälkä. Ongen sijaan viritän virveliin onkivehkeen. Laitan siihen pikkukohon, että siten voin uittaa onkea virran mukana pusikkoisella purolla. Näin olen menetellyt täällä aiemminkin perhovehkeiden kanssa. Laskeudun purolle hirvikämpän kautta. Riekkoparvi lehahtaa ilmaan heti nevan laidalta.

Kas peijakasta! Pikkukoho katoaa heti virtaan, kun saan ongen toisella yrityksellä pusikon raosta veteen. Kala nielee matoa ja valkoinen pieni koho kiitää tammukan ryntäillessä. Sitten lennätän sen rannalle. Onhan tässä. En muista aiemmin näin läheltä tietä tammukkaa saaneeni. Tämä on aivan kelpo kokoa tammukaksi.

Ongin perään pari pienempää, kunnes tartutan ongen vastapuolen oksiin. Ei auta kuin mennä puron yli kaatunutta runkoa myöten koukkua irrottamaan. Kalastan puroa sitten ylös tien suuntaan ja taas lyhyen pätkän alaspäin.  Tartutan puron yli kaatuneen puun luota pari kalaa. Kierrän sankkaa pajukkoa luhistuneen heinäladon kohdalla.

Saavuttuani puron yli kaatuneen kelottuneen puun kohdalle taiteilen itseni runkoa myöten taas toiselle puolelle. Palaan ylös takaisin kohtaan, josta ensin tulin yli. Käyn sen yläpuolella onkimassa pari pienempää tammukkaa, jotka laitan minigrip-pussiin kalakassin jäätyä alemmas. Tässä tien lähellä on kuitenkin liian matalaa ja kalatonta, joten palaan äskeisen kelopuun luo. Jatkan taas alaspäin palaamatta tulopuolelle takaisin.

Kelon alapuolelta löytyy montun tapainen. Siinä käy matoon reissun kookkain yksilö, joka katkaisee siiman. Harmittaa, sillä taimen oli selvästi kesän suurimpia. Se on jokseenkin samaa luokkaa, kuin alkukesästä lotolla pyytämäni. Nyt tein kasi virhettä. Minun ei olisi pitänyt virittää tavallista kaupasta ostettua onkea virvelin siimaan jatkeeksi. Lisäksi olin sitonut kohon alapuolelle perukkeeseen pikku perhon.

Tuollainen tusinasiima ei kestä tammukoita ja perho vaan häiritsee kalastusta ylimääräisenä sotkeutujana. Toinen virhe: yritin tempaista kalan vavalla suoraa rannalle kuten tavallisesti tammukkaongella. Huomatessani koukussa isomman yksilön minun olisi pitänyt (kun siima oli heikkolaatuista) uitella se rauhoitellen rantatörmän alle ja nostaa se kädellä siimasta rantapenkalle. Nyt taimen lensi suoraan veden imusta ilmaan loiskahtaen penkan risujen kautta takaisin puroon. Virheitä tulee yksinkertaisissakin asioissa.

Poistan ”halvan onkitekeleen” kokonaan. Sidon nyt virvelin kelassa olevaan siimaan uuden koukun. Jätän pikkukohon, mutta perhoa en enää laita. Ja onkiminen jatkuu. ”Ison kalan montusta” ongin muutaman pienemmän tammukan. Lopetettuani mietin haenko repun autolta ja tekisinkö tulet. On nälkä ja vähän höntti olo. Jatkan kuitenkin alaspäin kalastellen.

Arvelen, että kohta tulee se pieni levennys, josta olen saanut tämän puron suurimman taimeneni. Sitä alempana en muista juuri kalastaneeni. Aika kuluu eikä tuo levennys tulekaan aivan pian. Kohtaan muita samantapaisia levennyksiä ja joistakin niistä kertyy onkikassiin lisää taimenia. Nälkä kurnii sitä mukaa, kuin saaliskassin paino lisääntyy. Mutta enää en mieti tulistelua, vaan päätän onkia niin kauna kuin kalaa tulee.

Alempana kalan koko pienenee. Irtoaakin joku ja heitän takaisin pienimpiä, jotka eivät ole nielleet koukkua liian syvälle. Tavallisesti tammukka nielee madon koukkuineen nieluun saakka. Tammukan suu on sen verran luinen, että siitä saattaa koukku irrota.

Tälläkin puolella puroa on salakavalia upottavia rutakoita ja ”pirunperiä” sekä sivulta laskevia ojia. Vain yhtä kuitenkin kiroilen. Tammukkaa nousee tasaiseen tahtiin. Lähestyessäni tavoitteena olevaa levennystä huomaan liikkeitteni hidastuvan nälän ja väsymyksen takia. Onki tarttuu pari kertaa pohjan hakoihin ja joudun tekemään töitä koukun irrottamiseksi.

Levennyksen yläpuolelta tulee kolme kalaa, jotka piristävät hiukan. Itse levennyksestä nappaan heti yhden normi tammukan eikä muuta. Isomusta siinä ei tällä kertaa ollut. Jatkankin siitä vielä melkoisen tovin alaspäin. Muutamia pienempiä yksilöitä tulee ja yksi isompi lohdutukseksi siiman katkaisseen tilalle.

Nälkä pakottaa lopulta palaamaan autolle. Kello onkin jo kuusi. Palaan pikkujärven puoleista jänkää tielle. Koukkaan kuitenkin vielä ennen tietä purolle takaisin. Nousen kalastellen kivisen pätkän tien vieren montun luo. Siitä ongin vielä neljä tammukkaa autolle mennessäni. Otan repun Opelin perästä ja huikkaan limsaa ensi hätään. Syön sitten ruisleipää rupeamatta tekemään tulta tien reunaan vaikka tässä on tulta ennenkin pidetty.

Pilvisyys on vahvistunut ja on hieman hämärää. Lähden talsimaan tien yläpuoliselle pätkälle tievan reunasta alkavan suon yli. Alkaa sataa tihuttamalla. Nyt on selässä reppukin ja molemmat vavat. Virvelin olisin voinut jättää autoon, mutta kun siinä oli vielä tienvieren montun luona laitettu uusi mato.

Ohitettuani vanhan ladon ja sen jälkeen pienen metsäsaajon saavun tutulle ottipaikalle. Sen lähellä olisi hyvä tulistelupaikka, mutta en malta laittaa tulta koska sataa. Tuntuu, että sateella voi tuossa rannoiltaan alavassa paikassa paremminkin onnistua.

Hirvi on makaillut oikealla olevasta järvestä laskevan pikkupuron haarassa. Siitä olen joskus saanut nätin kalan ja toisinaan se on myös karannut. Nytkin käy niin. Virta kuljettaa kohoa matalassa vedessä tihkusateessa juuri siihen kohtaan, mistä kala ottaa. Niin nytkin.

Taimen ui edestakaisin kohon liikkuessa vauhdikkaasti veden alla. Annan kalan uida kunnes tuntuu, että se on niellyt syötin. Kokeilen tarttuvuutta siima nykäisten. Kala vastaa ärhäkästi. Se on hyvän kokoinen ja näköinen. En malta enää väsytellä vaan alan kelata sitä rantaan nykäistäkseni sitten ylös siimasta. Se pistää lujasti hanttiin ja irtoaa kelatessani. Toinen harmistus.

Tämän pikku lammikon yläpuolella on pari kalastettavaa kohtaa, joista olen myös aiemmin saanut. Nyt ylemmässä pikkuinen tammukka tapailee ja irtoaa ilmassa molempien onneksi. Sade tihenee ja kastelee. Päätän silti mennä ylöspäin puronhaarasta kapeammaksi ojaksi muuttuvaa puroa.

Puro pienenee eikä kunnollisia monttuja löydy rämmittyäni muutama sata metriä sateen kastelemassa pusikossa. Luovutan. Palailen ulompaa tuoretta mönkijän jälkeä lammikon luo. En rupea enää tulen tekoon, vaan laskeudun lammikolta kivikkoista puroa ronkkien aina tielle asti. Kivikossa tarttuu yksi kala, joka luikahtaa purossa liekopuun alle ja onki on jumissa.

Löysään ongen yritettyäni vetää liekoa rantaan onnistumatta. Mietin jo riisuutumista ja kahlaamista. Otan vavan käteeni siirtääkseni sitä. Kokeillessani uudestaan kala on uinut uppopuun alta pois ja tulee kiltisti ylös. Se jää reissun viimeiseksi. Tietä lähestyessäni Raili soittaa kysellen saunaan tuloani.

Kerkiäisin ennen pimeän tuloa onkia tien alapuolelta, mutta pitäisi tehdä tulet ja syödä. Siihen menisi aikaa. Palaan tammukkajoelta mökille. Kalaa on tarpeeksi kassin painosta päätelleen ja saunakin kutsuu. Paluumatkalla iso metso nousee raskaasti tien poskesta. Lyön jarrut pohjaan. Metson siivet jo melkein hipovat tuulilasia auton pysähtyessä.

Voi, kun tuon olisi saanut videolle! Purolla kävi minua tervehtimässä myös kaksi hyvän väristä kuukkelia. Ne häipyivät siinä vaiheessa, kun tajusin kopeloida kameraa. Kuvaamatta jäivät vaikka vieressä käväisivät. Kuvaamista kalastaessa olen mietiskellyt viime aikoina, kun digikameroiden tultua kamerat ovat pienentyneet ja keventyneet ja niitä on helpompi kuljettaa mukana. Kuvaaminen vaatii oman huomionsa eikä se tahdo onnistua intensiivisen kalastuksen yhteydessä.

Raili näkyy jo makailevan saunan lauteilla pihaan saapuessani. Suolistan ja puhdistan tammukat ensi töikseni ennen saunaan menoa. Sytytän pihassa hiiligrillin ja menen saunaa. Laitan makkarat käristymään saunoessani. Ne kerkeävät palaa pinnalta koska hiillos oli liian kuuma. Saanpahan hiiltä lisäaineeksi tämän iltaan asti venyneen lounaan lisukkeena.