Luulin menneen ohi

29.8.2012

Luulin tämän menneen jo ohi tältä kesältä. Antin lähdettyä olen ollut jotenkin levoton ja passiivinen. Mökillä on kaikenlaisia hommia, joihin olen aikonut tarttua kesän mentyä. Mutta nyt yksin jäätyäni en pääse oikein alkuun.  Eilen aloitin rantasaunan sillan perustusten korjaamisen.  Seisoskelin kuitenkin tuon tuostakin tumput suorana pähkäilemässä, että jos sittenkin vielä lähtisin Yläperälle. Siinä sitä aikaa kuluikin miettiessäni minne menisin. Harjus- vaiko taimenvesille? Entä hillat? Löytyisikö niitäkin jonkun tunturijärven rantapounuilta tai palsoilta?

Enkö ole kuitenkin jo tarpeeksi kalastanut tänä kesänä? Meneekö tämä överiksi? Eikö tämä ole itsekästä? Perhekin saa pelätä jos lähden taas yksin vaeltamaan? Mutta minkä voin. Päässäni soi ”Ken suoniinsa on saanut Lapin kuumeen polttavan, sen mieli tänne lakkaamatta palaa.”

Olinhan kesällä pari kertaa melko rankallakin reissulla. Miksi vielä elokuun lopulla, kun yötkin voivat olla tosi kylmiä. Tulee mieleen, että kohtuuttomuudesta rangaistaan. Minulle voi tapahtua jotakin ikävää. Herään ahdistavaan oloon. Uni oli sellainen kuin olisin ollut valveilla. Huh! Nyt oikeasti herään. Selkä ja jalat tuntuvat jäykiltä ja niitä kolottaa. En helkatissa viitsi nyt lähteä jutaamaan rinkan kanssa jonnekin tunturille.