by Jukka Vinnurva (Muistiinpanot) 20. helmikuuta 2011 kello 19:52
Päivä
on aamusta alkaen pilvisen harmaa. Sataa ohutta pakkaslunta. Sää on
lauhtunut –12 asteeseen. Jään sänkyyni makailemaan pitkäksi aikaa. Luen Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin käsikirjan
loppuun. Kirjoittaja toteaa lopussa mm. tosiasian, joka minunkin
mielestäni on itsestäänselvyys. ”Demokratiavajetta ei korjata
pakkokeinoin, ei vaikka ulkopuolisilla voimilla olisi vilpittömästi hyvä
tarkoituksia.” Tämä on nähty moneen kertaan, viimeksi Irakissa ja Afganistanissa.
Poliittisesti Lähi-idän rauhanomainen kehitys edellyttäisi Hämeen-Anttilan mukaan ruohonjuuritason korjauksia. ”Levottomuudet, tyytymättömyys ja terrorismikin kasvavat hyvin konkreettisista ongelmista, eivät kuvitteellisista mentaliteettieroista.” Lähi-idän kuten jokseenkin kaikkien islam-maiden talouksien tulisi integroitua maailmantalouteen niitä itseään eikä vain jälkikolonialistisia imperialisteja hyödyntäen. Eikä halvan öljyn saannin takaamisen länsimaille voi olla enää jatkossa globalisaatioprosessin perusta. Se lyövielä takaisin Yhdysvalloillekin.
Toisaalta näiden muslimimaiden sisäinen tyytymättömyys on kasvanut, kuten viime aikoina on nähty, koska vauraus on jakautunut epätasaisesti eikä kansalaisten vaikutusmahdollisuudetkaan ole lisääntyneet. Vaurauden kasvun ohella tulisi vaikutusmahdollisuuksien ja sivistystasonkin nousta, mutta näin ei näytä käyvän edes rikkaimmissa öljymaissa. Vuosisatoja vallassa olleen Hamad Ibn Isa Al-Khalifan kuningasperheen johtama pieni Bahrain on joutumassa mukaan arabikadun myllerrykseen juuri demokratiavajeen vuoksi.
Kuningas Al-Khalifa lahjoitti viime viikolla jokaiselle perheelle tuhat dinaaria eli n. 2 200 euroa. Lahjoituksella pyrittiin pehmentämään tulossa olevia mielenosoituksia. Protestoijat lähtivät silti kaduille eikä kuolonuhreilta vältytty. Al-Khalifalla oli lahjoituksiinsa rahaa. Hyvässä hinnassa liikkuva öljy tuo Bahrainille jatkuvasti tuloja. Tosin öljyvarat ovat ehtymässä, mikä edellyttäisi ehdottomasti talouden monipuolistamista (AL 20.2.). Bahrainia ei voine verrata Egyptin tapahtumiin, mutta kummassakaan ei liene kyse ainakaan fundamentalismin noususta, vaan käytännön eriarvoisuudesta.
Libyassa on osoitettu viisi päivää mieltä maata yli 40 vuotta johtanutta Muammar Gaddafia vastaan. Ihmisoikeusjärjestö Human Right Watchin ja paikallisten silminnäkijöiden mukaan mellakoissa on kuollut yli 80 ihmistä. Muammar Gaddafi on kaikkein brutaaleimpia ja turmeltuneimpia islamin maiden yksinvaltiaita. Häneltä voi odottaa mitä tahansa, jos tilanne kärjistyy. Lauantaina kärjistyneet levottomuudet olivat Reutersin mukaan pahimmat Gaddafin nelikymmenvuotisen vallan aikana eikä todellista uhrien määrää tiedetä.
Libyan muslimijohtajat ovat vaatineet maan turvallisuusjoukkoja lopettamaan siviilien tappamisen. Brittilehti Independent arvioi, että kuolonuhrien määrä itäisessä Bengasin kaupungissa saattaa yltää jopa 200:aan.
”Älkää tappako veljiänne tai sisarianne. Lopettakaa verilöyly nyt,” sanotaan noin 50 muslimioppineen vetoomuksessa, joka on toimitettu uutistoimisto Reutersille. Uutiskanava Al-Jazeera kertoo, että osa mielenosoittajien kiinni ottamista turvallisuusjoukkojen jäsenistä näyttäisi olevan ulkomaisia palkkasotureja.
Voisiko muslimimaailma näiden kansannousujen myötä mukautua ns. moderniin maailmaan? Hämeen-Anttilan mukaan islamin soveltaminen modernin maailman muuttuneisiin olosuhteisiin ei ole sen mahdottomampi asia kuin kristinuskonkaan. Tärkeää hänen mukaansa on edetä tässä prosessissa islamin omien ehtojen ja edellytysten myötä. Sen pahimpia esteitä on niin väkivaltainen jyrkkä fundamentalismi kuin Yhdysvaltain G.Bushin hallinnon koko islamilaisen maailman demonisointi (pahan akseli yms.) ja leimaaminen terroristeiksi islamin opeista irtaantuneiden fanaatikkojen iskujen takia.
Demokratiavaje, vanhat heimo ja uskonnolliset jaot yms. vaikuttavat arabimaissa maakotaisesti omalla tavallaan kute vaikkapa Syyriassa ja Jemenissä, joissa myös kansa on nousemassa nykyhallitsijoita vastaan.
Poliittisesti Lähi-idän rauhanomainen kehitys edellyttäisi Hämeen-Anttilan mukaan ruohonjuuritason korjauksia. ”Levottomuudet, tyytymättömyys ja terrorismikin kasvavat hyvin konkreettisista ongelmista, eivät kuvitteellisista mentaliteettieroista.” Lähi-idän kuten jokseenkin kaikkien islam-maiden talouksien tulisi integroitua maailmantalouteen niitä itseään eikä vain jälkikolonialistisia imperialisteja hyödyntäen. Eikä halvan öljyn saannin takaamisen länsimaille voi olla enää jatkossa globalisaatioprosessin perusta. Se lyövielä takaisin Yhdysvalloillekin.
Toisaalta näiden muslimimaiden sisäinen tyytymättömyys on kasvanut, kuten viime aikoina on nähty, koska vauraus on jakautunut epätasaisesti eikä kansalaisten vaikutusmahdollisuudetkaan ole lisääntyneet. Vaurauden kasvun ohella tulisi vaikutusmahdollisuuksien ja sivistystasonkin nousta, mutta näin ei näytä käyvän edes rikkaimmissa öljymaissa. Vuosisatoja vallassa olleen Hamad Ibn Isa Al-Khalifan kuningasperheen johtama pieni Bahrain on joutumassa mukaan arabikadun myllerrykseen juuri demokratiavajeen vuoksi.
Kuningas Al-Khalifa lahjoitti viime viikolla jokaiselle perheelle tuhat dinaaria eli n. 2 200 euroa. Lahjoituksella pyrittiin pehmentämään tulossa olevia mielenosoituksia. Protestoijat lähtivät silti kaduille eikä kuolonuhreilta vältytty. Al-Khalifalla oli lahjoituksiinsa rahaa. Hyvässä hinnassa liikkuva öljy tuo Bahrainille jatkuvasti tuloja. Tosin öljyvarat ovat ehtymässä, mikä edellyttäisi ehdottomasti talouden monipuolistamista (AL 20.2.). Bahrainia ei voine verrata Egyptin tapahtumiin, mutta kummassakaan ei liene kyse ainakaan fundamentalismin noususta, vaan käytännön eriarvoisuudesta.
Libyassa on osoitettu viisi päivää mieltä maata yli 40 vuotta johtanutta Muammar Gaddafia vastaan. Ihmisoikeusjärjestö Human Right Watchin ja paikallisten silminnäkijöiden mukaan mellakoissa on kuollut yli 80 ihmistä. Muammar Gaddafi on kaikkein brutaaleimpia ja turmeltuneimpia islamin maiden yksinvaltiaita. Häneltä voi odottaa mitä tahansa, jos tilanne kärjistyy. Lauantaina kärjistyneet levottomuudet olivat Reutersin mukaan pahimmat Gaddafin nelikymmenvuotisen vallan aikana eikä todellista uhrien määrää tiedetä.
Libyan muslimijohtajat ovat vaatineet maan turvallisuusjoukkoja lopettamaan siviilien tappamisen. Brittilehti Independent arvioi, että kuolonuhrien määrä itäisessä Bengasin kaupungissa saattaa yltää jopa 200:aan.
”Älkää tappako veljiänne tai sisarianne. Lopettakaa verilöyly nyt,” sanotaan noin 50 muslimioppineen vetoomuksessa, joka on toimitettu uutistoimisto Reutersille. Uutiskanava Al-Jazeera kertoo, että osa mielenosoittajien kiinni ottamista turvallisuusjoukkojen jäsenistä näyttäisi olevan ulkomaisia palkkasotureja.
Voisiko muslimimaailma näiden kansannousujen myötä mukautua ns. moderniin maailmaan? Hämeen-Anttilan mukaan islamin soveltaminen modernin maailman muuttuneisiin olosuhteisiin ei ole sen mahdottomampi asia kuin kristinuskonkaan. Tärkeää hänen mukaansa on edetä tässä prosessissa islamin omien ehtojen ja edellytysten myötä. Sen pahimpia esteitä on niin väkivaltainen jyrkkä fundamentalismi kuin Yhdysvaltain G.Bushin hallinnon koko islamilaisen maailman demonisointi (pahan akseli yms.) ja leimaaminen terroristeiksi islamin opeista irtaantuneiden fanaatikkojen iskujen takia.
Demokratiavaje, vanhat heimo ja uskonnolliset jaot yms. vaikuttavat arabimaissa maakotaisesti omalla tavallaan kute vaikkapa Syyriassa ja Jemenissä, joissa myös kansa on nousemassa nykyhallitsijoita vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti